Vastauset jäsenkokousdelegaatioiden kysymyksiin varapuheenjohtajaehdokkaille.
-
Varapuheenjohtajan tehtävissä korostuu erilaisten ihmisten kanssa toimiminen, yhteistyö ja kyky luoda laadukasta keskustelua. Näkisinkin varapuheenjohtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi juuri taidon toimia monenlaisten ihmisten kanssa niin vertaisena, johtajana kuin yhteistyökumppaninakin. Taitavinkaan suunnittelija ei lopulta saa paljoa aikaiseksi yksin ja myös Partiota meidän tulee tehdä jatkossa enemmän yhdessä.
Järjestön johdossa on myös osattava katsoa tulevaan, nähdä metsä puilta ja haaveilla isolla pensselillä. Puheenjohtajiston tehtävä ei ole mikromanageroida toiminnanalojen tekemistä, vaan suunnata hallituksen katse suurempiin kokonaisuuksiin ja kauemmas tulevaisuuteen. Luonnollisesti myös isolla pensselillä yhdessä maalatessa tulee toiminnan olla tehokasta ja selkeää. Myös organisointi ja projektijohtamistaidot ovat VPJ:n tehtävässä oleellisia.
Olen johtamisvuosieni aikana tullut tuntemaan itseni ensisijaisesti ihmisten johtajana. Olen luonteeltani utelias ja aidon kiinnostunut erilaisista näkökulmista asiaan kuin asiaan. Taustani nuorisotyössä on myös opettanut arvostamaan erilaisuutta ja antanut taitoja epäluontevampienkin tilanteiden hoitoon hyvässä hengessä. Olen luonnostani myös enemmän kotonani suurten kokonaisuuksien, kuin yksityiskohtien parissa. Uskon vahvasti siihen, että johtajan on uskallettava antaa itseään viisaampien asiantuntijoiden johtaa omia kokonaisuuksiaan.
Helposti innostuvana ja vauhdikkaana johtajana olen vuosien varrella joutunut opettelemaan organisointia ja organisoitumista. Nykyään minut tunnetaankin myös mittareiden rakastajana ja prosessikuvaajana.
-
Olen viettänyt arki-, työ- ja partioelämääni laajasti eri puolilla maata. Ymmärrän kenttätyön realiteetteja oman kokemukseni kautta niin Lautio- kuin Lauttasaaressakin, Kainuun perukoissa ja Kokkolan keskustassa. Omaankin poikkeuksellisen laajan ymmärryksen Suomen eri alueiden ominaispiirteistä haasteineen ja mahdollisuuksineen.
Ammatillinen taustani nuorisotyössä tuo mukanaan laajan näköalan Partion toimintakenttään. Olen kokenut kohtaavan kasvatustyön ammattilainen ja luen sujuvasti niin valtakunnallista nuorisotyön ja -politiikan ohjelmaa kuin hanketekstejäkin. Lisäksi tunnen laajasti nuorisotyön verkostoja eri sektoreilta ympäri maata ja maailmaa.
Pitkähkö partiotaustani on tarjonnut minulle myös ymmärrystä liikkeemme eri toiminnoista. Laajin osaaminen minulla on Partiossa kasvatuksen, projektien ja hallinnon parissa. Kaikkineen olen kuitenkin Partiossa yleisjohtaja, joka ymmärtää riittävissä määrin kaikkia järjestömme toimintoja.
-
Partion arvopohja sisältää lähes kaikki itselleni merkitykselliset arvot aina uuden oppimisesta erilaisuuden arvostamiseen. Kuitenkin peruskirja jättää ainakin suoraan viittaamatta optimismiin ja itsenäisyyteen, joita pidän elämässäni suuressa arvossa.
Optimismi tarkoittaa minulle uskoa hyvään tulevaisuuteen ja siihen, että lopulta asiat ovat järjestettävissä hyviksi. Pidän tätä toiveikkuutta epätoivon ja lannistumisen vastakohtana. Olen taipuvainen suhtautumaan haastaviinkin tilanteisiin ja aikoihin ratkaisukeskeisesti, enkä näe arvoa hankalissa asioissa märehtimisellä. Optimismiin liittyy ajattelussani myös Partiosta varsin tuttu ajatus toimeen tarttumisesta. ”Lusikka kerrallaan” sanoi joku viisas joskus.
Itsenäisyys, vapaus elää juuri minulle sopivaa elämää, jää peruskirjan ulkopuolelle kenties sen varsin minäkeskeisen sävyn vuoksi. Partion päämäärä toki kannustaa meistä jokaista ajattelemaan itsenäisesti, mutta minulle tämä vapaus näyttäytyy käytännöllisesti uuteen hyppäämisenä, ihmisten erilaisten elämänvalintojen arvostamisena ja omasta toiminnasta vastuun kantamisena. En näe itsenäisyyttä yhteisöllisyyden vastavoimana, päinvastoin koen vapaudekseni kuulua kiinteästi esimerkiksi Partioyhteisöön.
-
Maksamattomien jäsenten kysymys on vanhempi kuin oma partionjohtajaurani. Haasteellista tilanteen ratkaisemisesta tekee se, ettei meillä ole ilmiön syistä tarkkaa tietoa. Todennäköisesti syitä jäsenmaksun maksamiseen on lukuisia ja yksinkertaisten ratkaisujen löytäminen on siksi haasteellista.
Maksuvapautusjärjestelmästä on keskusteltu viime vuosina ahkerasti minunkin toimestani. Se ettei vapautusta ole haettu ei tarkoita, etteikö maksamatta jättämisen tausta voisi olla myös taloudellinen. Maksuvapautusjärjestelmää tulisi kehittää helpommin saavutettavaksi ja tietoisuutta siitä lisätä erityisesti lippukuntatasolla. Partion harrastamiseen liittyy myös muita taloudellisia esteitä, joihin meidän tulisi kiinnittää jatkossa enemmän ja järjestelmällisemmin huomiota.
Muista kuin taloudellisista syistä jäsenmaksun maksamatta jättävien osallistujien osalta olisi oleellista tunnistaa mistä tällainen toiminta johtuu. Pohjimmiltaan uskoisin ratkaisun olevan lippukuntien toimintamalleissa. Lapsiryhmää ohjaava vapaaehtoinen ei välttämättä koe ryhmäläisten jäsenmaksutilanteella olevan juurikaan merkitystä. Luonnollisesti vakuutusten ja esimerkiksi oikeussuojan näkökulmasta tilanne ei näin ole, mutta tällaisia tarinoita ajoittain kuulee. OmaPartio toivottavasti mahdollistaa entistä tehokkaammin jäsenyyksien seuraamisen esimerkiksi tapahtumailmoittautumisten yhteydessä. Lopulta kysymys lienee jäsenmaksusta saatavan vastineen kokemisesta maksun arvoiseksi. Tässä suuri rooli on myös A-jäsenillä, jotka tarjoavat valtaosan lippukuntien ulkopuolisesta partiotoiminnasta. Laadukas toiminta vetää puoleensa ja maksettujen jäsenmaksujen vaatiminen partiolaisilta niihin osallistuessa nostanee maksumotivaatiota.
SP:n rooliksi tässä kokonaisuudessa jää Partion taloudellisen saavutettavuuden turvaamisen lisäksi, sen perustoimintaan kuuluva A-jäsenten tuki ja nyt erityisen merkityksellisesti OmaPartion kehittäminen. Luonnollisesti myös SP:n tapahtumien vetovoimalla on merkitystä ja nytkin jäsenmaksun maksaneiden määrät yleisesti nousevat suurtapahtumavuosiksi.
-
Partion vapaaehtoisten jaksamista haastaa tällä hetkellä, kenties enemmän kuin koskaan, muuttuvan yhteiskunnan ja Partion toimintatapojen sekä -kulttuurin yhteensopimattomuus. Järjestö- ja nuorisotyökenttä ovat muuttuneet jatkuvasti ammatillisemmiksi ja tarkemmin säännellyiksi. Yhteiskunnallisten vaatimusten tiukentuessa toiminnan pitäminen turvallisena, laadukkaana ja laajana vaatii meiltä Partion vapaaehtoisina vuosi vuodelta enemmän. Myös teknologinen kehitys teettää meille jatkuvaa uudistumispainetta. Nyt tehtävät uudistukset ovat tärkeitä ja tarpeellisia, mutta olisi valheellista väittää, etteivätkö ne tuottaisi meille lisätöitä. Samaan aikaan ihmisten harrastamisen tavat ovat muuttuneet. Osallistumisintoa on, mutta vapaaehtoistyöhön sitoutuminen on erilaista kuin mihin olemme Partiossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa tottuneet.
Toisaalta liikkeenä olemme kunnianhimoinen edelläkävijä ja haluamme olla aktiivisesti mukana kehittämässä omaa toimintaamme etunenässä vastaamaan toimintaympäristömme tarpeita. Puhumme Partion parhaudesta ja kasvusta jatkuvasti, emmekä kenties aina muista iloita riittävästi siitä, että ydintoimintamme luistaa ja Partiokasvastus tavoittaa kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria. Näin synnytämme usein liiallistakin painetta muutenkin rajalliselle vapaaehtoisjoukollemme. Myös toimintakulttuurimme haastaa vapaaehtoisten jaksamista Partiossa. Liian usein puhumme ylpeillen kiireestä, paineen alla suoriutumisesta ja voitetuista haasteista. Näissäkin tilanteissa on tärkeää osata toimia, mutta niiden ihannointi tai käyttäminen osaamisen mittana ei kannusta meitä pyrkimään kohti mukavampaa ja rennompaa partioharrastusta. Emme myöskään ole päivittäneet käsitystämme partiovapaaehtoisuudesta vastaamaan vapaaehtoisuudesta kiinnostuneiden ihmisten sitoutumisodotuksia.
Omassa toiminnassaan SP luonnollisesti vastaa vapaaehtoistensa hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Nyt tehdyn organisaatiouudistuksen yhteydessä on jätetty toistaiseksi ratkaisematta ”luottis HR” kokonaisuus, jolla toivottavasti tulisi pyrkiä vahvasti juuri pestihyvinvoinnin tukemiseen. Hyvin suunnitellut ja oikeaan suuntaan ohjaavat toimintamallit muokkaavat toimintakulttuuria pidemmän ajan kuluessa. Toimivan HR -mallin luominen mahdollistaisi sen oppien siirtämisen myös A-jäsenten ja lippukuntien käyttöön.
Suuremmassa kuvassa SP voisi laajentaa Partion näkemystä vapaaehtoistyön tekemisestä koskemaan myös uudenlaisia, kevyempiä tehtäviä. Tämäkin muutos vaatisi toteutuakseen toimintakulttuurin muutosta ja se taas toteutuakseen määrätietoista työtä. Ensi tilassa voitaisiin kuitenkin kehittää malleja ja työkaluja kevyemmän vapaaehtoistoiminnan mahdollistamiseksi ja alkaa pilotoimaan näitä valtakunnallisesti. Purkamalla näitä pienempiä osia kookkaammista pesteistä voitaisiin Partioon saada enemmän tekijöitä ja toisaalta keventää raskaampien pestien taakkaa.
Tulevaisuudessa olisi hyvä tarkastella myös valtakunnallisella tasolla tehtävää kehittämistyötä vapaaehtoisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Nyt suurten uudistusten jalkautuessa kerralla tuottaa se hetkellisesti lisääntynyttä taakkaa, joka haastaa erityisesti pienempien lippukuntien ja piirien vapaaehtoisia. Uudistusten jalkauttamisessa tulee toki nytkin ottaa huomioon erilaiset toimintaresurssit niin niiden riittämisen kuin toiminnan laadunkin näkökulmasta.
-
Yhteistyön näkökulmasta merkittävintä on avoin ja säännöllinen kommunikaatio. Toisaalta organisaatioiden, joiden päätöksenteko on itsenäistä, mutta vahvasti sidoksissa toisiinsa välisessä toiminnassa korostuvat myös päätöksenteon tavat ja molemminpuolinen luottamus.
Suomen Partiolaisten helposti merkittävimpänä sidosryhmänä A-jäsenten kanssa tehtävään yhteistyöhön olisi mielestäni osoitettava enemmän puheenjohtajiston resursseja. Yhteiset piirinjohtajatapaamiset ovat kohtuullinen työkalu ja niitä kannattaisi jollain tasolla jatkaa tulevaisuudessakin. Toisaalta SP:n ja A-jäsenten kahdenvälisiä suhteita voisi mielestäni vahvistaa määrätietoisemmin. Säännöllisenä tällainen kommunikaatio tekisi eri järjestöjen johtajia toisilleen tutummiksi ja helpottaisi näin myös haastavammissa asioista keskustelua. Järjestöjen johtajien laadukas keskusteluyhteys helpottaisi myös organisaatiotason päätöksentekoa.
-
Luonnollisesti. Partioliikkeen suurin vahvuus on sen johtajien moninaisuus. Omassa toimintaympäristössäni olen aina saanut toimia eri taustaisten partiolaisten kanssa, enkä ole koskaan nähnyt tätä ongelmaa. Erilaisten näkökulmien yhteen sovittaminen vaatii kärsivällisyyttä, uteliaisuutta ja halua ymmärtää myös eri lailla ajattelevia ihmisiä. Vaikka partiolaisten moninaisuus joskus aiheuttaakin haasteita lyhyellä aikavälillä uskon, että juuri moniäänisellä toiminnalla ja päätöksenteolla saavutamme parhaat tuloksemme.
Olen luonnostani ajatuksia kokoava ja keskustelua luova johtaja. Olen aina hakeutunut pesteihin, joissa olen päässyt toimimaan itselleni uusien ihmisten kanssa. Parijohtajuus onkin ollut minulle kiinnostavimpia paikkoja kasvaa johtajana. Nykyään omaan kokemusta laajalti erilaisten partiojohtajien kanssa toimimisesta ja kykyni hyvään yhteistyöhön onkin yksi suurimmista vahvuuksistani.
Aina ja kaikissa tilanteissa ei yhteistä lopputulemaa ole mahdollista löytää. Kriisijohtaminen ei mahdollista yhteisen ymmärryksen luomista tilanteen ollessa päällä ja joskus eriävät näkökulmat ovat liian kaukana toisistaan voidakseen toteutua saman aikaisesti. Tällaisissa tilanteissa korostuu osapuolten välinen luottamus, kun päätöksiä joudutaan tekemään nopeasti tai osan toimijoista tahdon vastaisesti. Partion varsin jämäkkä johtamisjärjestelmä kuitenkin takaa, että lähes kaikissa tilanteissa päätöksenteko-oikeus on tällöinkin selkeästi ennalta sovittu.
-
Peruskirjan päivittäminen 2020. Itse peruskirjaan tehdyt muutokset olivat sinälläänkin hyviä ja tarpeellisia, mutta erityisesti arvostan tuolloin tehdyn päätöksen pohjalla ollutta yhteistä työskentelyä.
Peruskirja 2020 päivitti monia toimintaamme korkeimmalla tasolla päivittävän dokumentin osia vastaamaan nykyaikaisen yhteiskunnan realiteetteja ja Partion toimintaympäristöä. Osaltaan tämä kehitys on ollut varmistamassa, että Partio on yhä avoin laajasti sen arvot hyväksyville lapsille, nuorille ja vapaaehtoisille.
Päätöstä pohjustettiin kaksivuotisella Partion arvokeskustelu -hankkeella. Koen hankkeeseen liittyvän osallistamisen olleen oman partiojohtajaurani laajin ja laadukkain. Kyselyiden lisäksi haastavista teemoista käytiin avointa ja rehellistä keskustelua niin keskusjärjestössä, A-jäsenissä kuin lippukunnissakin. Ainakin itselleni hanke ja sitä seuranneet päätökset vahvistivat entisestään haluani osallistua yhteisen Partion rakentamiseen ja tarjosivat mahdollisuuden ihailla liikkeemme moninaisuuden kirjoa. Toivoisin myös jatkossa meille rohkeutta kohdata haastavatkin Partion sisäiset keskustelut yhdessä ja kunnioittavasti.
-
Nykyinen hallitus on tehnyt loistavaa työtä päätöksenteon suhteen ja ensi vuonna jalkautettavien uudistusten suhteen merkittävimmät päätökset on jo tehty. SP:n organisaatiouudistuksen ohessa avattu SOPU-dokumentti kaipaisi kuitenkin mielestäni laajempaa tarkastelua, kenties jopa totaalista auki räjäyttämistä.
SOPU on periaatteessa paras työkalu A-jäsenten ja SP:n työnjaon selkiyttämiseksi. Nyt dokumentti kuitenkin avattiin liian myöhäisessä vaiheessa, jotta sitä saataisiin suuremmin muokattua. Työstön aikana olemme kuitenkin havainneet useita mahdollisuuksia SOPU:n kehittämiseen paremmin rooliaan täyttävään suuntaan. Esimerkiksi SP:n roolin laajeneminen suhteessa A-jäseniin henkilöstöpalveluiden tarjoajan ei olla huomioitu nykyistä dokumenttia laadittaessa selkeästi. SOPU olisi mielestäni loistava paikka näiden järjestöjen perustoimintojen ja ostopalveluiden eron selkiyttämiselle.
SOPU-dokumentin vahvistamisen kuuluessa Partioneuvoston toimivaltaan, olisi SPH:n paras asiaan liittyvä päätös siis esittää dokumentin laajempaa avaamista neuvostolle sekä varmistaa valmistelussaan tälle työstölle selkeä tilaus ja riittävät resurssit.
-
Päivittäisin SP:n kustannusten korvauskäytännöt niin, että erityisesti matkustamiseen liittyvissä kulukorvauksissa korostuisi vahvemmin ympäristövastuullisuus kuin talousnäkökulma.
Lähtökohtaisesti kaikki ympäristövaikutukset on nykyisellään alistettu taloudelle. Tämä on toki yleinen tapa kulukorvauksia ohjeistaessa ja onhan taloudellinen vastuullisuus tärkeää. Tässäkin olisi Partiolla mahdollisuus toimia edelläkävijänä, enkä usko, että toimen talousvaikutukset lopulta merkittävästi vaikuttaisivat SP:n kukkarossa.
Erityisesti tarkastelua vaatisivat kotimaan lentomatkustamisen kriteerit. Nykyisellään ehdot mahdollistavat lentämisen lähes kaikissa tilanteissa, joissa lentomatkustaminen on varteenotettava vaihtoehto. Vaikka luotankin partiolaisiin siinä, ettei lentopetrolia polteta aivan huvikseen, olisi mielestäni linjassa liikkeemme hyvän kunnianhimoisen hiilineutraaliustavoitteen kanssa, että virallisestikin lentomatkustaminen nähtäisiin poikkeuksellisena ja aina painavasti harkittavana vaihtoehtona.
Samalla voitaisiin tarkastella yksityisautolla matkustamisen korvauskäytäntöjä. Näkyisen kirjauksen ”Omaa ajoneuvoa voi käyttää, kun julkisen kulkuneuvon käyttäminen on -- huomattavan hankalaa”, jättää autoilun melko vahvasti autoilijan vastuulle, eikä siten kunnollisesti ohjaa ympäristöystävällisempään matkustamiseen. Hieman kunnianhimoisemmin haaveillen, olisi upea nähdä kulukorvausohjeen huomioivan eri käyttövoimien ympäristövaikutukset samaan tapaan kuin laskurimme. Samalla voitaisiin lisätä kulukorvattaviin kulkuneuvoihin polkupyörät.
-
Pesteissä jaksamisen ja motivaation haasteet ovat harmillinen, mutta kiinteä osa vapaaehtoisorganisaatioiden johtamista. Oma kokemukseni on, että hyvin hoidettuna tällaisetkin tilanteet usein päättyvät kuitenkin kaikkia tyydyttävällä tavalla, kun niihin osataan reagoida asianmukaisin keinoin.
Esimerkin kaltaisessa tilanteessa ensin on oleellista ottaa tilanne haltuun ja rauhoittaa muun organisaation toiminta. Huolensa ilmaisseille henkilöille on oleellista tehdä selväksi kiitollisuus asian tietoon saattamisesta ja vakuuttaa, että asiaa aletaan ratkomaan. Näin vapaaehtoiset voivat keskittyä omiin toimiinsa ja tilanne ei suotta lähde laajenemaan. Jos huolta herättäneen luottamushenkilön johtaminen kuuluu jollekin muulle hallituksessa, on tässä vaiheessa tarpeen siirtyä prosessin omistajuus tälle ja vetäytyä itse tukijoukkoihin.
Olettaen tilanteen koskevan omaa johdettavaani aloitetaan sen hoitaminen kahdenvälisellä keskustelulla. Keskustelussa luodaan tilannekuva ja toimintasuunnitelma haasteiden ratkaisemiseksi. Yleisesti sovin erityisesti kriittisissä pesteissä toimivien luottamushenkilöiden kanssa varsin tiiviistä seurannasta ja nyt tekemättä jäävien tehtävien delegoinnista tai poisvalinnasta prosessin ajaksi.
Usein vastaavat tilanteet helpottavat kohtuullisen nopeasti määrätietoisella ja tekijälähtöisellä toiminnalla. Tällöin seurantaa jatketaan ja toimenpiteitä muokataan tilanteen mukaan, kunnes toiminnassa ei enää ilmene haasteita. Joskus tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa ja pestejä joudutaan purkamaan. SPH:n tapauksessa tämä ei ole aivan yhtä helppoa, kun pestien täyttäminen vaatii Partioneuvoston kokouksen. Tarvittaessa toki hallituksen jäsenkin voi tehtävistään luopua ja neuvosto voi hallitusta täydentää.